Kirje lapsensa menettäneille

Lämmin osanottomme lapsenne kuoleman johdosta,

Olette joutuneet tilanteeseen jollaiseen kenenkään ei koskaan kuuluisi joutua. Olette menettäneet lapsenne, jota niin kovasti odotitte ja toivoitte. Tämän kirjeen ovat kirjoittaneet äidit, jotka ovat myös menettäneet vauvansa. Toivomme, että löydätte näiltä verkkosivuilta neuvoja hämmentäviin lapsen kuoleman jälkeisiin ensihetkiin, ymmärrystä tunteiden ja ajatusten myllerrykseen sekä tukea ja lohtua elämään eteenpäin. Tämä kirje on tarkoitettu vanhemmille, sekä myös äideille, jotka ovat yksin kokeneet tämän suruista suurimman.

Ensimmäiset hetket ja päivät lapsen syntymän jälkeen ovat ainutlaatuisia, sillä silloin voitte kerätä arvokkaita muistoja lapsesta, joita voidaan myöhemmin vaalia. Verkkosivujen kohdassa Käytännön asiat on kerrottu tarkemmin synnytyksestä ja sen jälkeisistä mahdollisuuksista muistojen keräämiseen sekä erilaisista oikeuksistanne lapsenne suhteen.

Yksi vaikea eteen tuleva päätös on se, haluaako lapselleen ruumiinavauksen vai ei. Ruumiinavaus antaa tärkeitä tietoja lääkäreille ja teille vanhemmille sekä voi antaa syyn, miksi lapsi kuoli. On kuitenkin hyvä muistaa, että joskus käy myös niin, ettei mitään syytä tapahtuneelle ruumiinavauksesta huolimatta saada. Sivujemme Tietoa -kohdassa on kuvattu yleisimpiä kuolinsyitä.

Oman lapsen hautaamisen järjestäminen on erittäin raskas tehtävä, mutta lain mukaan yli 22 raskausviikon jälkeen syntyneet lapset tulee haudata tai tuhkata. Jos lapsi syntyy alle 22 viikkoisena, voidaan silloinkin järjestää hänelle hautajaiset. Tässä asiassa kukin voi toimia oman tahtonsa ja vakaumuksensa mukaisella tavalla.

Monet ovat kokeneet hautajaisten järjestämisen tärkeäksi osaksi surutyötä ja myös mahdollisuudeksi jakaa surun läheistensä kanssa. Mikäli jaksatte, voi olla tärkeää toteuttaa lapsen siunaus- ja muistohetki omien toiveidenne mukaan. Verkkosivujen Käytännön asioista löydätte neuvoja ja ohjeita siunauksen ja hautajaisten järjestämiseksi. Töihin palaaminen äitiysloman ja/tai sairausloman jälkeen voi olla vaikeaa, siitäkin löydätte neuvoja sivuiltamme.

Lähimmäisten apu on arvokasta ja sitä kannattaa pyytää. Kriisiapua voitte saada sairaalasta. Halutessanne voitte saada itsellenne ja/tai perheellenne jatkossakin keskusteluapua omasta kunnastanne tai synnytyssairaalasta. Apua arjessa jaksamiseen voitte myös pyytää omalta kunnaltanne. Lapsen kohtukuolema on traumaattinen kriisi ja suuri suru, joka aiheuttaa monenlaisia oireita mielessä ja koko kehossa. Suru koskettaa myös mahdollisia muita lapsianne ja heidän surunsa huomioiminen voi tuntua vaikealta. Olemme koonneet sivuille kohtaan Elämä tästä eteenpäin enemmän tietoa siitä, mitä lapsen menetys teille ja läheisillenne voi aiheuttaa sekä siitä, miten selvitä surun kanssa eteenpäin.

Läheisille olemme koonneet omia kokemuksiamme siitä, miten olemme ihmisten lähestymisen kokeneet. Läheisin ystävä ei kuitenkaan välttämättä ole paras tuki tässä tilanteessa, mikäli hänellä ei itsellään ole kokemusta lapsen menettämisestä. Useimmiten parhaan avun saa sieltä, missä voi keskustella saman kokeneiden kohtalotovereiden kanssa. Silloin saa tuntea, että joku todella ymmärtää, mitä lapsen menettäminen tarkoittaa. Vertaistuki -kohdasta löydätte lapsensa kohtuun menettäneiden vanhempien ja läheisten kertomuksia sekä eri vertaistukimuotojen esittelyitä. Käykää rauhassa tutustumassa vertaistukitoimintaan sitten, jos ja kun se tuntuu sopivalta.

Elämä tuntuu nyt pysähtyneen. Tuntuu, ettei tulevaisuutta ole. Yhdessä olette kuitenkin vahvempia kuin uskottekaan. Vanhemmat, älkää antako surun tulla väliinne, pitäkää huolta toisistanne. Jos olet yksin, niin toivottavasti löydät läheisistä ihmisistä kanssakulkijoita tälle surun matkalle. Jos läheisistä ei apua löydy, niin etsi silloin ammattiapua tukemaan sinua. Anna surun ottaa oma tilansa eri tunteiden ja ajatusten kautta. Salli myös ilo silloin, kun se on tullakseen. Syli ja mieli täyttyvät ajan myötä kaipuulla, ikuisella vanhempien rakkaudella. Läheisenne eivät valitettavasti tätä välttämättä aina muista, varsinkin kun aikaa kuluu, mutta te olette lapsenne vanhemmat, vaikkei lapsenne täällä kanssanne olekaan.

Lapsen menettämisestä ei koskaan pääse yli, eikä ole tarkoituskaan. Sen kanssa oppii elämään, ja ajan myötä pahimmat surun aallonpohjat loivenevat, sen voimme me saman kokeneet teille kertoa. Lapsenne on aina kanssanne, sydämessänne matkan varrella. Toivomme voimia tuleviin päiviin ja vuosiin!